Monella tapaa.

Vuoden alusta on nuha vaivannut. Ahkerana aloitettu kuoroharrastuskin jäi kesken, kun ei ääntä saanut irti.

Ja nyt on kevät. Silloin pihisee aina. Ja tuhisee.

Mutta pihisee myös kuvainnollisestikin. Tietenkin hyvä, että edes pihisee, toisaalta toivoisi että ennemmin kulkisi vapaasti.

Joka tapauksessa: lupaan pyhästi alkaa taas ihmettelemään maailmanmenoa blogin kautta.

Tässä alla yksi pala tyttäreni maailmanhahmottamista... 
Jostain astronomian ja gastronomian väliltä.