Ikkunanpesupäivä.

Ensimmäistä kertaa uudessa vanhassa kodissa. Entinen asukas oli lähtiessään ne pessyt, mutta en ollut tyytyväinen. Itse tekisin kyllä paremmin. Koko kevään ikkunat ovat häirinneet tahroineen ja heijastumineen. Vihdoin sain aikaiseksi käydä niihin käsiksi. Nyt näytän niille.

Täydellinen pesusuunnitelma, jonka perusteena oli muinoin Korpilahdella oikealta ikkunanpesunopettajalta saatu valistus. Lapsetkin hommiin, imuria ja rättiä käteen. Nyt tulee puhdasta.

Mutta kuinka ollakaan, aktiivisesta hinkkaamisesta, huolellisesta huuhtelusta ja kuivaamisesta huolimatta, ikkunat jäivät tahraisiksi. Tarkempi tarkastelu paljasti, että ikkunat olivat jo vuosikymmenien varrella naarmuttuneet ja joku oli ruiskauttanut niihin jotain varmaankin tehokasta ainetta, joka ei enää lähtenyt pois. Se jäi "valumaan" siihen seuraaviksikin vuosikymmeniksi.

Kun nyt katselen ikkunasta ulos täydelliseen puutarhaani (jossa toki ruoho on leikkaamatta), tunnen tyytyväisyyttä. Puhtaat ikkunat. Olkoonkin, ettei läpi näe esteettä. Tiedän, että ne ovat täydellisesti pestyt.

 

99010.jpg

Mutta mikä kumma siinä on, että näissä puhtausasioissa sitä ei luota kuin itseensä? Muistan olleeni aina samanlainen. Kaverit saivat kohtauksen kuudennen luokan leirikoulussa, kun minun oli siivottava huoneemme heti sinne saavuttuamme. Ja kova kuri, kengät järjestykseen, ei hiekkaa lattialla, roskat heti roskikseen.

Mitähän sitten tapahtui, sillä kotini on nykyisin pääasiassa kuin hävityksen kauhistus. Tavarat hujan hajan, hiekkaa ja koirankarvoja lattialla. Tuskin neljä lastakaan syyksi riittää. Tosin likaista ei saa olla, sotkuista vaan.

Voi olla, etten jaksa enää stressata pikkuasioista. Ainakaan sen jälkeen, kun niistä pikkuasioista tuli melkein kynnyskysymyksiä "edellisessä elämässä". Ei, minä en niin niistä välittänyt, mutta se toinen. Minä - ja muutkin surkeat perheenemot - voin lohduttautua sillä, että joku viisas on todennut: mitä suurempi sekasotku pään sisällä on, sitä tarkemmin on ulkoisten asioiden oltava järjestyksessä. Kun taas se, jonka "pää"asiat ovat kunnossa, kestää epäjärjestystä ympäristössä.

Että silleen.