Työntäyteisen ja nopeasti ohi vilahtaneen kevään viimeinen työpäivä on takana. Stressi alkoi helpottaa, kun kevätjuhla -koulumme viimeinen- oli pidetty.

Nyt olo on tyhjä. Ei jaksa edes huolestua syksyn työtilanteesta, vaikka se täällä Itä-Suomessa onkin surkea ja asuntovelka silti suuri. Mietitään sitä myöhemmin.

Sen sijaan lämpimät ajatukseni ovat ystäväni luona, sillä oman rankan keväänsä päätteeksi hän hautaa huomenna isänsä. Toivon, että voisin lähettää hänelle voimia ja lohdutusta, hänelle ja hänen perheelleen.

Toinenkin ystäväni on mielessäni. Hänellä voimat ovat vähissä muusta syystä. Hänelle toivon rohkeutta ja voimaa elää ja löytää ilo elämäänsä.

Itse odotan lomaltani sitä, että saan stressin oireet levolla pois, kuntoani kohotettua ja ... Niin, kaikkein eniten taidan kuitenkin odottaa ja toivoa, että osaan tehdä oikeita ratkaisuja tulevaisuuteni suhteen. Talo, asuinpaikkakunta, työ. Ja ihmissuhteet. Suhde Mieheen. Mihin se johtaa? Vaiko mihinkään... Koko ajan olemme puhuneet, että kesä näyttää, mikä on suunta.

Kova tehtävä kesälle...