Maalataan kattoa.
Minä ja ujo poika.
Flirttailen hänelle.
Keikistelen.
Katson merkitsevästi.
Hän seisoo takanani.
Tunnen hänen katseensa
pyyhkivän ylitseni.
Hiukset.
Hartiat.
Takapuoli.
Sanon jotain merkityksetöntä.
Käännyn katsomaan häneen
kysyvästi.
Muka hajamielisenä
hän katselee ohitseni.
Vastaa yhtä merkityksetöntä.
Haluan hänen katsovan minua,
ihailevan, haluavan.
Mielessäni kuvittelen hänen
koskevan minua.
Ottaisi kiinni vyötäisistä!
Ojentaudun ottamaan lisää maalia.
Poveni osuu hänen
silmiensä korkeudelle.
Uskomaton näyttelijä!
Ilmekään ei värähdä.
Taas hän hyväilee minua
katseellaan salaa.
Viipyilee rinnoissa.
Olen kuin en olisikaan.
Housuissani kuumottaa.
Jatkamme kissana ja hiirenä.
Kuinka paljon käytänkään
energiaa häneen.
Maalaaminen jää vähemmälle.
Tahdotko sinä vai et?
Anna jokin merkki.
Mennään jo eteenpäin.
Minä tahdon.
Ahdistan hänet nurkkaan.
Ujo poika on hädissään.
Puhuu.
Puhuu äidistään.
Nyt on pussattava!
Koske minua,
minä tahdon.
Olen sinun, ota vain.
Mutta hän pakenee.
Suututtaa.
Turhauttaa.
Et sinä oikeasti halua
minua, lihaani!
Annan periksi.
Tunnen itseni typeräksi.
Katson olohuoneeseen.
Tulihan ainakin
katto maalattua.
