<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ylettömässä suklaansyönnissä ei ole kyse sokerin, vaan lähimmäisen puutteesta. Sinulla on aika monta Fazerin sinistä petikaveria rytistettynä tuohon roskakoriin.

 

Kari Hotakaisen teos Huolimattomat käsittelee yksinäisyyden teemaa kolmen "kosketusvammaisen" henkilön kautta. Tarinan alkuunsaattavana voimana on elantonsa puhumalla hankkiva läheisyydenkaipuinen Boström. Hänen halunsa ylittää sovitut rajat ja päästä lähelle naista aiheuttavat kahden muun yksinäisen kohtaamisen.

 

Leila Korhosen suhde seksuaalisuuteen, kosketukseen ja läheisyyteen on ollut jo nuoresta tytöstä lähtien ongelmallinen. Odotukset ja pelot olivat suuret, mutta pettymys kaiken vaatimattomuudesta suurempi. Nyt Leila on löytänyt yksinäisyydestä ja sen lievittämisestä tavan hankkia elantonsa. Hän hoitaa asiakkaiden kosketuksen kaipuuta, poistaa paineita läheisyyden etsimisen tieltä. Boström on hänen vakioasiakkaansa, joka ei enää tyydy saamaansa hoitoon.

 

Rikoskomisario Mokka tapaa Leilan rikoksesta epäiltynä. Nainen vaikenee tapahtumista, mutta jää elämään Mokan päähän tapaamisien välilläkin.

 

Hän oli päässyt Mokan päähän mielen kautta. Se on helpoin reitti. Kukaan ei voi mielelleen mitään. Mielen ovella seisoo järki, jonka tunkeutuja sysää syrjään kuin lahonneen ovenpönkän. Nainen oli liukunut aivopoimuja pitkin silmämunien taakse ja sieltä pupillien päälle. Hän oli nyt Mokan koko maailma. Nainen ei ollut hurmannut miestä, eikä mies ollut iskenyt naista. Joskus ei tarvitse kuin olla ihminen.

 

Mokka tekee työnsä hyvin, miksipä ei tekisi, koska hänen elämäänsä ei kuulu juurikaan muuta. Mokka merkitsee pieniä muistiinpanoja, ajatuksiaan, vihkoonsa. Niistä hän haluaisi kirjoittaa, mutta kirjoittaminen on jäänyt, koska kirjoittajapiirin vetäjä korosti liikaa omia kokemuksia lähtökohtina. Naista Mokka ei ole koskenut aikoihin. Eikä nainen ole häntä koskenut.

 

Yksinäisyyden lisäksi Hotakaisen teemana on seksuaalisuus. Hän lähtee tekstissään liikkeelle pornoelokuvien kehityksestä ja kritisoi erotiikan viemistä mielikuvituksettoman alastomuuden tasolle. Kaiken kehityksen "huippuna" on Matt Dicksonin teos Jättipano. Sekä Mokan että Leilan – kahden "epäseksuaalisen henkilön" - kautta hän pohtii pornoa seksin korvaajana. Näkökulmaksi nousee kuitenkin seksuaalisuuden toisarvoisuus läheisyyden rinnalla. Seksi seksinä on tietyllä tavalla käsitetty pelkkänä toimintana, kun siitä puuttuu välittäminen ja aito kosketus.

 

Hieman häiritsevää yksinäisyyden kuvaamisessa on se, että kaikki kolme yksinäistä ovat tavallaan juuri seksuaalisen elämänsä epätyydyttävyyden vuoksi yksin. Tosin Mokan kohdalla ei suoraan sanota, että hänellä pettymykset olisivat seksin osa-alueella, mutta sekä Leilalla että Boströmillä niin on. Toisaalta Hotakainen on halunnut valita henkilönsä näin, ja valinnallaan hän rajaa yksinäisyyden teemaa.

 

Päähenkilöt ovat kotoisin maaseudulta, jossa elämä kaikkine ongelmineen oli aitoa. Kaikki on muuttunut ajan ja kaupungistumisen myötä.

 

Mokka muisti ajan, jolloin hän oli tullut kaupunkiin. Kaikki oli ollut selkeää, mustavalkoista. … Rikolliset tunnisti sadan metrin päästä, talvet olivat kylmiä, ihmiset yksiavioisia, autot hitaita, rahaa oli vähän ja harvoilla, …, televisiossa oli kaksi kanavaa ja yksi mielipide.

 

Hotakaisen yhteiskuntakritiikki on osuvaa ja nokkelaa, kerronta tiivistä ja poikkeuksetta terävää. Kirjoitustyylistä voi nauttia, joskin siellä täällä tuntuu esiintyvän itsetarkoituksellista kiroilua tai ns. rumia ilmaisuja. Ehkä nekin ovat kuitenkin perusteltavissa muuttuneen maailman ilmaisuina – ne särähtävät vain "perinteisen" lukijan korviin.

 

Kirjallisuuspiiriläisistäni jotkut arvostelivat Huolimattomien henkilöhahmoja ohuiksi. Samaistuminen heihin on vaikeaa, he jättävät kylmäksi. Voi olla, että näin on. Toisaalta henkilöt ovatkin tietyllä tavalla tyhjiä, heidän henkilökohtaisessa elämässään ei juuri tapahdu mitään. Kaikki kolme tekevät työnsä hyvin, mutta vetäytyvät muuten erilleen sosiaalisesta elämästä. Ainoastaan värittömällä Boströmillä on selkeää yritystä saada läheisyyttä. Mokan ja Leilan elämässä vallitsee tavallaan status quo, joka järkkyy vasta Boströmin rajanylityksen vuoksi.

 

Mielestäni henkilöhahmojen ohuus on tarkoituksellista. Sen avulla Hotakainen korostaa yksinäisyyttä teemana. Statisteiksi omassa elämässään Mokka ja Leila eivät kuitenkaan jää. Kohdattuaan toisensa he saavat elämänsä suunnan muuttumaan. Naiivin romanttista ehkä, mutta myös raikkaan tervetullutta suomalaiseen nykykirjallisuuteen.

 

Jälkikäteen miettiessäni jäin ihmettelemään, mikä motivoi Mokan ja Leilan suhteen kehittymistä? Mikä Leilassa viehätti Mokkaa, tai toisin päin? Lukijalle ei oikein riitä Mokan toteamus: "joskus ei tarvitse kuin olla ihminen". Verbaalisia he kummatkin olivat. Hotakainen korostaa heidän ajatuksenvaihtoaan kirjoittamalla dialogin ilman minkäänlaisia vuorosanamerkintöjä, erillisinä kappaleina. Tämä pelkistäminen toimii ja lukija saa rauhassa kiinnittää huomionsa päähenkilöiden sanoihin.

 

Onko rukous osoitettu Jumalalle vai sinulle?

Minulle maan päällä, Jumalalle taivaissa.

Olet seksityöläinen.

En ole. Duunari jakaa tavaraa, minä tavaran käyttöohjeita.

Älä saivartele. Hellyys ja Läheisyys Oy. Nimi on aika selkeä.

En myy seksiä.

Kuljet heikoilla jäillä. Firman nimessä on lupaus.

 

Nimessä on kaksi asiaa, joita jokainen kaipaa. Sex shop. Sellaisessa nimessä on lupaus.

 

Ehkä päähenkilöitä viehätti toisissaan myös samankaltaisuus. Paitsi maalaistaustan, he näkivät toistensa yksinäisyyden. Leila näki sen Mokan tyhjistä seinistä ja suklaakääreistä, Mokka Leilan uupuneesta ja surullisesta hymystä. Ja ehkä lukijalle kävi samoin kuin kameralle: se näki, mutta ei voinut kuvata sitä mitä todella tapahtui. Niin tapahtuu kirjallisuuden ulkopuolellakin. Sanoin ei voi selittää kaikkea. Kun ei aina itsekään ymmärrä.

 

Kirjan nimi Huolimattomat viittaa ainakin Mokan ja Leilan suhteen kehittymiseen, mutta viittaako se muuhun? Ehkä se voisi viitata meihin, jotka huolimattomuudellamme olemme päästäneet yhteiskunnan muuttumaan nopeutta ja pintaa korostavaksi, läheisyyden pornolla korvaavaksi hullunmyllyksi.

 

Pidin. Suosittelen.

 

Kari Hotakainen. 2006. Huolimattomat.

WSOY, Juva.

(Sivuja 267.)