Neil Hardwickin kirja Hullun lailla (1999) on kirja, joka kolmannellakin lukukerralla saa aikaan paljon ahaa-elämyksiä. Hardwick kuvaa sairausajan muistiinpanoihin perustuvassa teoksessaan vakavaa masennusta ja burnoutia - oireita, sairastumista ja selviytymisprosessin käynnistymistä – rohkean avoimella ja sarkastisella tyylillään.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Burnout on käsite, joka on arkistunut ja kulunut suuren yleisön puheissa tarkoittamaan jonkinlaista alakuloisuutta ja väsymystä, josta saattaa selvitä parin viikon lomailulla Välimeren saaristossa. Hardwick sen sijaan tuo esille burnoutin todellisen luonteen vakavana sairautena, jonka oireet tuntuvat fyysisinä ja psyykkisinä, ja josta parantuminen vie aikaa (yleensä vähintään vuoden) ja vaatii parantumisprosessin.

 

Kun Neil joutui tunnustamaan olevansa sairas, hän luuli ilman muuta kyseessä olevan jonkin somaattisen sairauden. Yhtä kipukohtaa ei voinut paikallistaa, oireet olivat kokonaisvaltaisia:

·        lihasvoima oli kadonnut

·        tuli hengitysvaikeuksia

·        hikoilukohtauksia

·        kädet vapisivat

·        ruokahalu katosi

·        jos jotain sai syötyä, sen oksensi ulos

·        ääni kävi ohueksi eikä kuulostanut omalta

·        silmät kuivuivat

Ensin Neil luuli saaneensa kollegalta virustartunnan, eikä siksi mennyt lääkäriin. Toinen syy, miksi lääkäriin ei voinut mennä, oli epäloogisesti se, että Hardwick koki olevansa niin vastenmielisen ja sairaalloisen näköinen, ettei halunnut mennä ihmisten ilmoille (itseinho on myös oire, joka Neilin kohdalla myöhemmin vielä huomattavasti paheni).

 

Harhadiagnoosin jälkeen Hardwickin tila todettiin syväksi masennukseksi ja burnoutiksi. Hoitona itsehemmottelukuuri ja mielialalääkkeet (flueksetiini). Hoito kuitenkaan ei ollut riittävä, vaikka osa oireista katosi. Uusia oireita ilmeni, mm. unettomuus, eristyneisyys, outouden tunne, unohtelu ja vainoharhaisuus. Myöhemmin myös seksuaalisen halun ja kyvyn sekä mielihyvän kokemisen katoaminen, kyvyttömyys keskittyä mihinkään pitkää aikaa ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä.

 

Sopivien lääkkeiden löytymisessä oli vaikeuksia, mutta vakavien ongelmien jälkeen lääkkeet saatiin kohdalleen ja Neil aloitti terapiajakson, jonka aikana hän kirjoitti muistiinpanoja psykiatriaan varten. Niistä muistiinpanoista syntyi tämä kirja. Terapiassa nousi esille Neilin (ja myös yleisesti) masennuksen keskeisin syy: menetys. Neilin tapauksessa uskon menetys. Ei hengellisen vaan henkisen. Neil oli menettänyt viime vuosien aikana huimasti kaikkea: aviopuolison, avopuolison, työn mielekkyyden, uskon tulevaisuuteen… Mutta keskeistä ei ole se, mitä on menettänyt, vaan itse menetys.

 

Hardwick käsittelee burnoutin oireita ja syitä monipuolisesti pohtien ja tuoden mukaan myös selkeää kliinistä tietoa taudista ja sen vaikuttimista. Alakuloisuuden ja syvän masennuksen eroa hän selkeyttää osuvasti. Masennukseen oleellisesti liittyvä ahdistuneisuus ja siitä eroon pääsemisen vaikeus tulee lukijalle selväksi.

 

Kun burnoutissa kysymys on aivojen kemiasta, ei siihen voi löytää yhtä selkeää ja helposti hoidettavaa syytä. Siksi burnout ei myöskään katso ikää tai oikeastaan elämäntapaakaan. Näin ollen tautiin sairastuneiden pitäisi voida parantua sairaudestaan ilman huonoa omatuntoa siitä, että ei jaksa olla vahva ja lähteä vaan lenkille "kyllä se siitä" – tyyliin. Kenenkään ei liioin pitäisi mennä sanomaan masentuneelle "ota kuule itteäs niskasta kiinni" tai "miten sulla muka voi olla burnout ethän sinä edes tee mitään". Syy siihen, ettei tee mitään, saattaa juuri ollakin se pitkällinen masennus…

 

Kirjana Hullun lailla tuskin on maailmankirjallisuuden klassikoita, mutta Hardwickin kirjoitustyyli vie mukanaan heti alusta alkaen. Sarkastinen huumori ja "jumalan kertomat vitsit" värittävät tekstiä, joka parhaimmillaan on osuvaa ja laadukasta kuin englantilaiset tv-sarjat. Lukunautintoa ei häiritse edes se, että Hardwick väliin toistelee asioita ja hyppii ajassa. Lopussa kuitenkin kaikki sivujuonet keriytyvät yhteen.

 

Suosittelen kaikille, jotka kärsivät burnoutista, löytävät itsestään oireita siitä, elävät burnoutista kärsivää lähellä tai haluavat muuten vaan laajentaa näkemystään tästä "muka-tutusta" käsitteestä.

 

 

Neil Hardwick. 1999. Hullun lailla.

Suomennettu käsikirjoituksesta:
I'm still here – an unsuccesful suicide note.

 

(Ilmestynyt myös pokkarina 2005. Otava. Seven-sarja)