Äiti on punkkari
 

 

Äiti kuuntelee Hassisen Konetta
ja joikuu mukana räkäisellä, kovalla äänellään.
Kirota roiskauttaa sanojen mukana.

Äiti kulkee kotona lyhyessä mustassa trikoomekossa,
jossa on ruma kuva rinnassa.
Pari askelta tavallisesti,
pari koomista hyppyä väliin.
Pokoamista.
 
Äiti ei kestä ahdasmielisiä ja sovinnaisia
ihmisiä ja antaa sen kuulua.
Äidillä on mielipiteitä,
joiden oikeutusta hän ei jaksa kysellä.
 
Äiti on ikuinen nuori kapinallinen.
Musiikki ja vaatetus.
Sanat ja nauru.
Silmät.
Vihaisuus.
 
Kuinka voin kapinoida kapinallista vastaan?
Sinulla on minun paikkani,
minun sanani, minun kapinani.
 
Anna ne takaisin.
Täksi hetkeksi.