On se sitten kumma, kuinka ostajaa aina halutaan pissiä linssiin.

Robbarissa oli isot alennusmyynnit. Lastenvaateosastolla luki, että jo alennetuista tuotteista lisäale -50 %. Katsoin siitä pojalleni kivan paidan ja tytölle takin. Alennus molemmissa oli jo ennestään -50 %, joten hintaa ei jäisi paljon, koska tuosta alennuksesta lähtisi vielä puolet pois. 

Mutta kuinka ollakaan: kassaneiti sanoi, että alennus on vain se 50 % alkuperäisestä hinnasta. Selitin hänelle, etten ollut lainkaan vihainen enkä halua olla mitenkään hankala, mutta vaatteet olivat tangossa, jossa isolla mainostettiin lisäalea. Lisäalennusta ei voi antaa, jos ei ensin ole jotain alennusta.

Kassaneiti puhui osastonvastaavan kanssa puhelimessa: "… juuri tätä olen asiakkaalle yrittänyt selittää… että alennus on se -50 %... niin niin… juuri niin… mutta ei tunnu menevän p… siis ei oikein…". Puhelun jälkeen neiti katsoi minua huokaisten ja sanoi: "Lähden itse mukaan, myymäläpäällikkö saa selittää".

Ennen myymäläpäällikköä myös osastonvastaava selitti minulle tohkeissaan, kuinka nämä on merkitty eri tavalla nämä tuotteet. Totesin ymmärtäväni hyvin, mitä myyjä puhuu, mutta haluan yhäkin tietää, mikä on se alennushinta, josta lisäale lasketaan. Viimein myymäläpäällikkö saapui. Nuorehko nainen, purjehti luokseni ja sanoi: "No?"

Selitin saman myymäläpäällikölle. "Ai ajattelit, että ekaks saat -50 % ja sitten vielä -50 %. Sehän on 100 %:n alennus, että et sitten maksa mitään?" sanoi hän. Katsoin epäuskoisena vähän aikaa. Ei, tosissaan hän oli. Ääh, pakko ottaa operooli. Hymyilin kauniisti ja sanoin rohkaisevasti: "Ei, eihän se ihan niin taida mennä, minkään laskuopin mukaan." Säälivän katseeni nähtyään myymälävastaava ilmeisesti tajusi tyhmyytensä ja sanoi naama punaisena, että saan tietysti tuotteet kahdesti alennettuna, hän itse merkitsee oikeat hinnat. Ja niin tekikin, kävi takahuoneessa laskemassa.

Koko episodia seurasi kiinnostuneena noin 65-vuotias nainen, joka oli itsekin ihmetellyt hintapolitiikkaa ja kummallisia lisäaleja, jotka eivät olleetkaan lisäaleja. "Joutui sitten antamaan periksi?" hän kysyi. Vastasin, ettei tainnut olla muutakaan vaihtoehtoa. "Että sait alennukset kahteen kertaan?" Ilmeisen epäuskoinen täti.

Mutta mitä täti ihmetteli? Ehkä hänkin on ns. kiltti ihminen, joka ei jaksa käydä penäämään oikeuksiaan, vaikka tietää olevansa oikeassa. Ehkä hän myös ihmetteli sitä, etten korottanut lainkaan ääntäni tai jankuttanut mitään tai mennyt henkilökohtaisuuksiin. Itse asiassa itsekin ihmettelin.

Olen aina ollut melko kiltti, mitä tulee omiin oikeuksiini. Jos joku on ollut tyhmä tai tietämätön, en ole jaksanut alkaa kinata. Mies on opettanut minut pitämään puoleni. Ja henkisen harjoittelun avulla olen oppinut pysymään rauhallisena. Hitto. Täytyy myöntää, että homma toimii!

En voittanut mitään ihan kummallisia summia tämän rohkean taisteluni kautta. Ehkä yhteensä 8,50 e. Ja oikeastaan sekin oli puhtaasti miinusta, sillä ilman lisäalennusta olisin jättänyt tuotteet ostamatta ja raha olisi säilynyt kukkarossa. Mutta voitin jotain aivan muuta. Voitin itseni kahdesti. Ensin sillä, että pidin puoleni ylimielisiä myymälähenkilöitä vastaan vaikka tyttäreni koko ajan selitti vieressä: "äiti, sie oot nolo; äiti, sie oot kauhee" ja vaikka niitä oli kolme kerrallaan vastassa. Ja toisekseen sillä, että säilytin mielenrauhani koko ajan (sitä ei lasketa, että hätäpäissäni lupasin lapsille ylimääräisen sipsipussin).

Vaikka tämä olikin pieni askel minulle ja ehkä pieni koko ihmiskunnalle, koen, että on tärkeää meidän peruskuluttajien pitää puolemme kapitalismin kiiltävien rattaiden pyörteissä. Ei vallankaappausta, vain rauhallinen totuus: lue, mitä oot lappuun kirjoittanut, dortsi.