Auh. Olen alkanut epäillä motiivejani tämän blogin kirjoittamisessa. Jospa olenkin itsenipaljastaja. Sosiaalipornon tuottaja tai jotain. Minä, joka vihaan kaikkea tositeeveetä.

Oli miten oli. Nyt teen taas tunnustuksen. Lääkäri sanoi minulle jo ajat sitten, että serotoniinitasoni on matala vuosia kestäneen stressin vuoksi. Niinpä minun sitten piti popsia pieniä vihreitä pillereitä, ettei ahistaisi niin suunnattomasti. Ahistus on helpottanut aika lailla viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt pillerit ja rahat loppuivat samaan aikaan ja päätin pärjätä ilman. Siis pillereitä. Tai no, pakko pärjätä ilman rahaakin...

Viimeksi, kun yritin järkevästi päästä eroon pillereistä annostusta vähentämällä, sain hankituksi kauhean masennuksen. Nyt lueskelin netistä, mitä lopettamisesta sanotaan. Ja kuinka ollakaan siellä sanottiin, että lopettaessa tulee kovat vieroitusoireet 2-3 viikkoa jälkijunassa. Ja juuri niin minulle oli käynyt. Vieroitusoireet. Siksi siis masennuin ja ahdistuin. Ehkä en olekaan hullu.

Nyt pillereiden loppumisesta on se kaksi viikkoa aikaa. Tietysti tämä lopettamisaika oli mahdollisimman huonosti valittu, kun ensinnäkin suhde Hänen kanssaan kariutui ja olen yksinäinen ja toisekseen: nyt on joulu, hei! Mutta suhteen kariutuminen tuli kuitenkin yllätyksenä ja joulun tuloakaan en ollut muistanut.

En vielä ole juurikaan huomannut mitään vieroitusoireita. Tietysti olen aivan loppupoikkiväsynyt, mutta varmaan moni muukin ope tähän aikaan vuodesta. Ja huusin kyllä tänään lapsilleni kuin hyeena. Enkä jaksanut aamulla nousta sängystä. Ja ajoin järjetöntä ylinopeutta töihin. Ja avasin punkkupullon enkä viitsi lopettaa juomista. Ja tuijotuttaa ihan hirveesti.

Joulu varmaankin sujuu, koska tekemistä on niin paljon ja lasten ilo sytyttää. Menemme äitini luo, siellä ovat siskonikin, mutta tulemme yöksi kotiin. (Eli vahvempaa glögiä vasta kotona...) Tapaninpäivänä kaikki lapseni lähtevät reissuun ja jään yksin. Se minua hieman pelottaa. Olen yrittänyt kehitellä tekemistä "joulujen väliin" ja toivottavasti silloin tulee tavattua aikuisia ihmisiä. Jos sattuisi olemaan jotain rahaa, lähtisin mielelläni vaikka reissuun.

Juuri nyt istun koneella (kuten ehkä arvasit), kuuntelen Kaija Koon kappaletta Hanat aukeaa (koska Eppu Normaalin Jackpot oli yhäkin kelattava yli). Ja juon vielä punkkua. Se touhu pitäisi kai lopettaa, koska aamulla on käytävä jakamassa todistukset. Mielessä kuitenkin kummittelee eräs ihminen. Ja "minä tahtoisin unohtaa, mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa"...!!!??? "Rakkaus ei koskaan virheitä tee, vaan ihmiset niitä sydämiä särkee..."

Pöh. Jos vielä kolmen viikon päästä kirjoitukseni ovat täynnä ahistusta - tai niitä ei ole lainkaan- niin muistaisitteko muistuttaa, että kyseessä kai on ihan oikea serotoniinin puute eikä enää vieroitusoireet...Että syö, ämmä, pillereitä ja palaa tolkkuihis...

Jaa, punkkua jäi vielä vähän. Taidan sittenkin testata, paraneeko se huomiseksi. Sillä nyt alkaa nukuttaa. Oikeesti. Eikä tää Californiacation just ollenkaan sytytä.

Ave Caesar, morituri te salutant. Tai silleen.