On niitä päiviä, jolloin kaikki pännii. Mitään järkevää syytä ei ole. Tavarat putoavat käsistä, isket jalkasi kynnyksestä nousseeseen ruuviin, kahvia läikähtää puhtaalle neulepuserollesi. Pikkujuttuja, mutta pännityspäivänä tuntuvat ylitsepääsemättömän raskailta.

Pännimisen hoito kotikonstein on joskus hankalaa, sillä pännimisen syyt ovat aivan käden ulottuvilla koko ajan, istuvat jopa samassa pöydässä kanssasi. Kotioloissa ehkä paras hoitokeino onkin peiton veto korviin.

Jokaisella meillä on kai myös oma "ulkoistettu" lempikonstimme olon parantamiseen. Joillakin se on lenkkeily, toisilla (varsinkin viittäkymppiä lähestyvillä miehillä) pärräreissu, ehkä kalastus, shoppailukin kuulemma.

Itse olen huomannut, että minuun tehoaa parhaiten luonto. Hienot maisemat, kallioita ja vettä. Silloin tunnen eläväni. Sama taitaa päteä myös westieen; se pikku-riesa silmin nähden nautti olostaan hyppiessään juurten, risujen ja kivien yli, kiipeillessään vuorella. Ja täytyy myöntää, että sen ilo tarttui väkisin myös itseeni. Unohdin tyystin, että se oli juuri hetkeä aiemmin kiivennyt pöydälle nauttimaan päivällisestä. Siitä, joka kuului minulle ja Miehelle...

Westie voitti. Hyvä tyttö.