Kuinka monta sellaista työtä on, jota kuka tahansa voi tulla arvostelemaan asiantuntijana? No, opettajan ammattitaito ainakin on usein arvioinnin kohteena. Itsearviointi on päivän sana, ja sitä opettajat tekevät jatkuvasti – joko aivan itsestään tai sitten jonkin muun tahon ”innoittamana” (esimies, vanhemmat, oppimattomat oppilaat). Myös oppilaat arvioivat opettajan ammattitaitoa päivittäin - joskus asiallisestikin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Oppilaiden vanhempien arviointi sen sijaan on aina mielenkiintoista. Silloin, kun kynnys kiittämiseen on tarpeeksi matala, ollaan ystävällisiä. Epäilyt ja negatiivinen palaute sen sijaan tulevat lähes poikkeuksetta suurella paineella. Kun kysymys on omista lapsista, ovat tunteet pinnalla.

 

Kollegalleni sattui peltotöiden loputtua syksyn pimeydessä siten, että oppilaan isä soitti koululle vain lyödäkseen hänelle luurin korvaan. Tämä siksi, että opettaja oli kuulemma tehnyt saman hänen vaimolleen, jota hän uskoo ennemmin kuin tätä nirppanokkaa, joka ei ”prkl osaa opettaa meidän poikaa lukemaan, kun ite pitäs sekin tehdä!!!”. Vaikka sekä isän syytökset, että lapsen äidin närkästys olivat selvästi väärinymmärryksen tulosta, meni kollegalta työrauha useaksi päiväksi. Väärinkäsitys selvitettiin äidin kanssa, mutta isä ei tullut pyytämään anteeksi kohtuutonta käytöstään.

 

Itselleni palaute tuli kokeen nurkassa, isältä sekin. ”Tulen ottamaan yhteyttä vedoten opetuksen tasoon!!!!” Niin. Onko opettajaa, joka ei toivoisi huolestuneen vanhemman ottavan yhteyttä ilman, että täytyy vedota johonkin? Itse toivotin isän tervetulleeksi keskustelemaan. Ja hän tulikin. Selvitimme lapsen koulunkäyntiä ja hänen lahjojaan muissa aineissa kuin matematiikassa. Ja mietimme, miten matematiikassa voisi petrata. Keskustelu sujui rauhallisesti.

 

Kuitenkin mielipaha oli melkoinen kulissien takana. Tuntui ikävältä kuulla toisen koulun työntekijöiltä, kuinka omaa ja kollegani ammattitaitoa oli reposteltu pitkin kyliä. Koska emme saa jotakin lasta oppimaan vanhempia tyydyttävällä tavalla, meidän on oltava ammattitaidottomia. Kummatkin kuitenkin olemme pitkälle koulutettuja, hyvin paperein valmistuneita ja aiemmissa työpaikoissamme kiiteltyjä opettajia. Mikä voi olla oikeutettu peruste arvostella ammattitaitoamme?

 

Vanhemmuus. Ymmärrettävä syy. Takaa asiantuntijuuden.

 

Ja niin opettaja painaa villaisella pahan mielen pois. Tärkeintähän kuitenkin on lapsen etu, hän ajattelee ja hymyilee lapselle.