Kirjallisuuspiiriläiseni halusivat lukea vaihteeksi jotain kevyempää ja helposti käsiin saatavaa. Dekkarit kiinnostivat, ja koska naisvaltainen ryhmämme halusi asiaan naisnäkökulmaa, otimme käsiteltäväksemme Donna Leonin silloisen uusimman "Oman käden oikeus".

Naisnäkökulmaa Oman käden oikeudesta löytyi, vaikkakin itse päähenkilö näissä Leonin kirjoissa on komisario Guido Brunetti, mies. Hänen tapansa käsitellä asioita on kuitenkin sangen "naismainen", monisanainen ja tunteileva.

Olin lukenut yli puolet kirjasta, enkä millään meinannut enää jaksaa odottaa, että tarina alkaisi. Asioita ja tunteita pyöriteltiin, mutta mitään ei tapahtunut. Paitsi että Brunetti söi hyvin joko älykkään vaimonsa valmistamaa italialaista herkkuruokaa tai sitten ravintolassa. Ja ruoka oli aina kuvattu melko yksityiskohtaisesti, juomat tietenkin myös. Eli ei siis nälkäisenä nautittavaksi tämä kirja...

Koska kirja piti lukea läpi, taistelin uupumusta vastaan loppuun saakka ja ihmettelin, miksi ihmeessä Donna Leonin kirjat olivat saaneet niin suuren suosion. Useassa kohdassa ärsyttivät suomentajan tekstiin jättämät italiankieliset ilmaisut, kunnes huomasin, että Donna Leon kirjoittaakin englanniksi. Niinpä italiankieliset termit lienevät hänen käsialaansa. Täytyy myöntää, että viimeisen 30 sivun aikana, kun olin jo tajunnut, ettei kirjassa  todellakaan tapahdu mitään, aloin ihan pitää kirjan hahmoista, jotka tulivat tutuiksi Leonin ovelilla esittelyillä.

Samoin kuin kirjallisuuspiiriläiseni, totesin itsekin, että kirjan parasta antia olivat italialaisen elämänmenon ja ruokakulttuurin esittelyt. Myös korruptio tuli esille tuskallisen hyvin. Kaiken kaikkiaan täytyi siis todeta, että kirja oli tylsä, mutta opettava.

En kuitenkaan halunnut jättää itselleni näin puutteellista kuvaa Donna Leonista, vaan päätin lukea toisenkin Brunettista kertovan dekkarin. Valitsin sen, jota monet kehuivat jännittäväksi, eli "Myrskyjen meren". Ja kuinka ollakaan, tämä kirja vei mennessään samantien!

Varmasti osaksi uuden dekkarin vastaanottoon vaikutti se, että henkilöhahmot olivat jo tuttuja ja Leonin tapa kuvata pää- ja sivuhenkilöitään on elävä ja aito. Tosin Brunettin vaimo Paola tuntuu joskus aivan uskomattoman tehokkaalta, ymmärtäväiseltä ja älykkäältä. Kuin hänellä ei koskaan olisi huonoja päiviä lainkaan.

Juonen kehittely Myrskyjen meressä on nopeatempoista ja Brunettin flegmaattiselta tuntuneeseen hahmoon tulee kummasti eloa. Kuten aidostikin miehen elämässä, ovat Brunettin elämässä tärkeimpiä tietenkin naiset. Paolan lisäksi signorina Elettra hoitaa homman kuin homman ja Brunettin tehtäväksi jää pääasiassa ihmettely ja hänen pärjäämisestään huolehtiminen.

Elettran hahmon kautta tarinaan tulee mukaan sekä erotiikkaa että rakkautta. Donna Leon ei tässäkään jää heikoille, vaan tunteiden ja tunnelmien kuvaukset koskettavat ja vievät mukaansa.

Merelliseen kalastajayhteisön elämään Leon antaa uskottavan näkymän. Mukaan tulee taas yhteiskunnallista analyysiä ja tällä kertaa mm. äyriäisten ja simpukoiden pyydystämiseen liittyviä epäkohtia. Ja korruptiota.

Kaiken kaikkiaan voin vain todeta, kuten Leonia suositelleet jo minua ennen: näihin kirjoihin jää kiinni ja uutta käännettä Brunettin seikkailuissa jää odottamaan innolla. Nythän se on jo tullut: "Seitsemän syntiä". Suunta dekkarihyllylle...

 

Donna Leonin tässä mainitut teokset:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

(Suomentaja kaikissa Kristiina Rykman)

• Myrskyjen meri 2003 (alkuteos: The Sea of Troubles, 2001)

• Oman käden oikeus 2005 (alkuteos: Uniform Justice, 2003)

• Seitsemän syntiä 8/2006 (alkuteos: Doctored evidence 2004)