... mutta onneksi huomenna alkaa syysloma...

Miksi opettajat väsyvät? Eivätkös "sairaan" pitkät lomat ja lyhyet työpäivät auta kummasti jaksamaan? Kysyy eräskin sukulainen, joka itse tekee työtään tekniikan alalla.

Kukapa ihmettelisi asiaa enemmän kuin ihan perusopettaja. Mikä minussa on vikana, kun en meinaa jaksaa? Kotiin tultuani kaadun sohvalle ja makaan kaksi tuntia ennenkuin jaksan evääni liikauttaa. Opettajan "ammattitauti" on, että hän aina ensin etsii syytä itsestään. Mitä minä teen väärin, kun tuo oppilas ei opi? Mitä minä teen väärin, kun vanhemmat suhtautuvat negatiivisesti? Mitä minä teen väärin, kun luokassa ei ole työrauhaa?

Mutta suinkaan aina vikaa ei löydy opettajasta, vaikka välillä onkin syytä omia toimintatapojaan tarkistaa. Usein syyn etsiminen vaatii yhteydenoton vanhempiin. Jos vastassa on valveutuneet vanhemmat, jotka ymmärtävät opettajan tekevän työtään oppilaan parhaaksi, ei hommassa ole ongelmia. Ongelmia syntyy vasta, kun vanhemmat luulevat opettajan olevan ammattitaidoton ja sälyttävän tehtäviään vanhemmille.

Kerronpa esimerkin. Ekaluokkalainen poika on vanhempiensa ainokainen. Vanhemmat pitävät häntä lapsinerona, kun hän on oppinut lukemaan jo kolmevuotiaana. Ikäisiänsä ystäviä pojalla ei ole, hän on aina aikuisten seurassa. Kouluun tultuaan poika ilmoittaa opettajalle, että hänen kuuluisi jo olla toisella luokalla, koska osaa lukea ja laskea. Opettaja on toista mieltä, sillä poika ei mm. osaa huomioida toisia, toimia sääntöjen mukaan tai kunnioittaa toisen koskemattomuutta.

Pojan kanssa tulee jatkuvasti ongelmia, monta kertaa päivässä; hän lyö, potkii, hakkaa, tönii, sylkee päälle, heittelee kiviä jne. Syyt epäsosiaaliseen ja aggressiiviseen toimintaan ovat aina muissa: "niin niin, mutta kun tuo aikoi koskea minun vihkooni", "niin niin mutta kun tuo ei halunnut leikkiä minun kanssani", "niin niin mutta kun tuon takki osui minun reppuuni", "niin niin mutta kun minua suututti, kun en päässyt keinuun"... Syitä, jotka eivät ole missään suhteessa kohtuuttomiin seurauksiin. Luokkatoverit ovat mustelmilla, peloissaan ja joskus verissäänkin.

Opettaja kokeilee koulussa "keppiä ja porkkanaa", positiivista palautetta, seurantavihkoja, istumajärjestystä. Mikään ei auta. Hän ottaa yhteyttä vanhempiin. Vanhemmat ovat sitä mieltä, että opettajalla on kurinpito-ongelma. Kummallistahan se on, että nykyopettajalla ei ole mitään auktoriteettia. Sitä paitsi, pojathan ovat poikia.

Rehtori, erityisopettaja ja koulupsykologikin palaveeraavat vanhempien kanssa, jotka pitävät yhä opettajaa ammattitaidottomana. Opettajan pitäisi antaa pojalle haastavaa tekemistä. Opettaja näyttää lisämateriaalivarastoaan ja kertoo, että poika ei saa tehtyä edes perustehtäviä, koska mielummin juoksee ympäri luokkaa töhertämässä toisten vihkoihin. Vanhempien mielestä pojan on vaan hankala työskennellä isossa ryhmässä, koska toisten läsnäolo häiritsee häntä. Se, että hän huutaa tai laulelee kovaan ääneen opettajan puhuessa ja paiskoo pulpetinkantta toisten harjoitellessa kirjoittamista, on vain merkki turhautumisesta, kun kaikki on liian helppoa.

Pitkällisen istuskelun ja keskustelun jälkeen vanhempien kanssa sovitaan, että poika käy koulupsykologin testauksessa. Opettaja kirjoittaa lähetteen. Pojan käyttäytyminen on yhä aggrssiivista ja arvaamatonta. Opettaja kirjoittaa kotiin viestejä. Vanhemmat eivät enää kuittaa niitä. Koulupsykologi ihmettelee, etteivät vanhemmat otakaan yhteyttä.

Poika pysyy luokassa, rikkoo työrauhaa, satuttaa toisia. Opettaja alkaa väsyä. Tämän luku- ja kirjoitustaitoisen pojan asioihin menee päivittäin enemmän aikaa kuin parinkymmenen muun oppilaan asioihin yhteensä. Ainuttakaan välituntia opettaja ei ehdi viettää opettajanhuoneessa, kun aina saa olla tappeluita selvittämässä. Vanhempien vihamielinen suhtautuminen käy myös voimille. Kuin väkisin opettaja yrittää löytää pieniä positiivisia asioita, joita voisi välittää vanhemmille tiedoksi. Onneksi opettajalla on hyvä mielikuvitus. Vähiin käyvät yöunet vielä tehostavat sitä.

Miten tämä tarina päättyy? Sitä ei vielä tiedä. Syysloman jälkeen opettaja aikoo ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, jos vanhemmat eivät vastaa viesteihin. Syyslomalla opettaja unohtaa pojan kokonaan. Jos ei muu auta, otetaan spiritus fortus avuksi.

Tässä yksi syy, miksi opettaja on nyt väsynyt. Jos työ olisikin pelkästään opettamista, mutta kun onkin osattava olla perheterapeutti,psykologi, erityisopettaja, poliisi ja sosiaaliviranomainen. Joskus jopa lääkäri tai pappi.

Ja joka ei usko, että lyhyt työpäivä on silti täysi, saa tulla koska vaan tuuraamaan opea...